Kivijalan tulevaisuus

Kaikki kivijalat kuolee?

Kaunistelematonta pohdintaa kivijalan tulevaisuudesta

Jossittelut, voivottelut, “ei ole aikaa” kommentit, “ennen oli paremmin” haihattelut ja muutos vastaisuus – niistä on kivijalan kuolema tehty.

Nettikaupat, markettien laajenevat valikoimat, kovat vuokrat, varastoon sidotut eurot, maahantuojien/tuottajien omat verkkokaupat ja varastojen optimoinnit, jne. Siinä on muutama kivijalka kauppiaalle päänsärkyä aiheuttava muuttuja ja syy siihen, miksi etenkin yksityisiä kivijalkoja häviää katukuvasta tasaiseen tahtiin. Miten kivijalka voi vastata muuttuneeseen tilanteeseen? Vai onko peli jo pelattu?

Mitä nettikaupat tai usein edes isot marketit eivät pysty tarjoamaan, on positiivinen fyysinen kokemus. Kaikki lähtee timanttisesta asiakaspalvelusta ja asiantuntevuudesta kuorrutettuna miellyttävällä/uniikilla myymälällä. Tämä on se valtti, jonka tulee olla kunnossa! Eli kyllä, nyt puhutaan siitä palvelumuotoilusta. Vähän tollanen fancy termi, enkä nyt tarkoita, että jokaisen maakunnan kivijalan on houkuteltava Punavuoresta Service Designer hipsteri muotoilemaan palvelukokemus uusiksi. Pienen/yrittäjä vetoisen kivijalan tulisi kaivaa kokemus omista vahvuuksista: tee kivijalasta itsesi näköinen. Toki, jos olet esimerkiksi sisustuksen kanssa yhtä urpo kuin allekirjoittanut, niin kannattaa hakea apua. Ja jos vain kassa antaa periksi, niin harkitsisin vakavasti myös sitä Service Designer hipsteriä.

Yksin palvelun hiominen ei välttämättä riitä, vaan tarvitaan digimaailmaa tueksi. Vai väitätkö, että kuullessasi kaveriltasi hyvästä kaupasta/kahvilasta, ettet chekkaisi sitä samalla netistä? Hyvän puskaradion tueksi tarvitaan vähintään aktiiviset Facebook-sivut! Kivijaloilla ei yksinkertaisesti ole varaa jäädä pois sosiaalisen median pyörteistä. Tai sitten nimenomaan pitää olla varaa, eli paljon kassaa mitä polttaa muissa medioissa.

Kivijalan pitää houkutella asiakkaat myymälään

Toki sijainti on tärkeä, mutta ajatusmalli: “lyön puljun tähän ja odottelen kun ihmisiä tulee ovista ja ikkunoista” ajatusmalli on historiaa. Timanttinen sijainti tarkoittaa usein niin kovaa vuokraa, että sijainnista tulee myös todennäköisin yrityksesi tappaja. Toki vieläkin on ihmisiä, jotka tykkäävät kierrellä (kuten vaikka turistit), mutta väitän, että yhä useampi tietää jo kotona, missä liikkeissä aikovat käydä.

Kivijalkojen ollessa lähes poikkeuksetta erikoiskauppoja, tulisi sen näkyä myös markkinoinnissa: tiedä ja tavoita oma segmenttisi. Saat halvemmalla parempia tuloksia, kun tiedät millaisia ihmisiä haluat tavoittaa. Surullinen usein segmenttiä kysyttäessä kuulen: ”No oikeastaan kaikki ihmiset, ei sitä oikein voi lajitella.” Voipas ja pitää! Mitä tarkemmin tiedät oman segmenttisi, sitä halvemmalla yleensä markkinoinnista selviää.

Verkkokauppa: uhka vai mahdollisuus

Verkkokaupan suurin uhka ja samalla mahdollisuus kivijalan silmin on markkinoiden laajuus: jos kauppasi on englanniksi, voit myydä käytännössä mihin maahan haluat, mutta samalla, jokainen (ulkomainenkin) verkkokauppa löytyy kaikkien kivijalkakaupassa vierailevien ihmisten taskusta. Edes Alkolla ei ole enää todellista monopolia: voit tilata kännykällä Saksasta olutta samalla kun jonotat Alkon kassalle. Suomessa verkkokaupan “rajattomuus” nähdään harmillisesti uhkana, eikä suurena mahdollisuutena tai ainakaan montaa suomalaista kansainvälisille markkinoille ehtinyttä verkkokauppaa en tiedä.

Toki Suomesta löytyy kivijalkoja, jotka ovat lähteneet kehittämään itselleen verkkokauppaa. Harmillisesti usein kehitys jääkin verkkokauppaan. Verkkokauppa kun on täysin turha, jos siellä ei kukaan käy. Ja vaikka verkkokauppa kävisi tuhansia ihmisiä päivässä, mutta jos kukaan ei osta mitään, niin verkkokauppa on jälleen hyvinkin turha. Verkkokauppa ei ole mikään oikotie onneen, vaan sen ylläpito, markkinointi ja kehitys vaativat paljon sekä aikaa, että euroja. Kun verkkokauppa on valmis, sitten se työ vasta alkaa.

Ehkä hieman ironisesti yhden konkreettinen todisteen siitä, että kivijalalla on tulevaisuutta tarjoavat verkkokauppojen perustamat kivijalat. Esimerkkeinä Varusteleka ja Verkkokauppa.com. Kummankaan ei tarvitse sijaita Kampissa, koska ihmiset kyllä tulevat varta vasten paikan päälle. Ja kyllä, molemmista saa “fyysisen kokemuksen”: asiakaspalvelu on mahtavaa ja liikkeet mielenkiintoisia. Ja kyllä, molemmat dominoi myös somessa. Suosittelen tutustumaan ja ottamaan mallia. Service designerin käytöstä en osaa sanoa, tai no, uskallan väittää, ettei Varusteleka nyt ainakaan ole käyttänyt.

Kivijalka (tai mikä tahansa yritys) kuolee ajan myötä, mikäli se jämähtää, eikä kulje kehityksessä mukana. En usko, että leffavuokraamot olisivat pystyssä ilman irtokarkkeja ja eiköhän Suomestakin ala pian saamaan kännykällä takseja muutenkin kuin soittamalla (kuinka urpoa/vanhanaikaista on soittaa taksikeskukseen?!?). Veikkaanpa myös, että kivijalka kaupoissakin tullaan näkemään rohkeita ja radikaaleja muutoksia.

Mutta ei, kaikki kivijalat ei kuole. Vain ne jotka jämähtää!

ps. blogissa käytetty kuva on kuviasuomesta.fi palvelusta, josta voit itsekin ladata tuon kuvan omaan käyttöösi. Ilmaiseksi.