…omasta tietämättömyydestään. Häpeäkseni oivalsin jotain uutta typografiasta. Jotain sellaista, minkä olisi pitänyt olla itsestäänselvyys, mutta josta en ollut sittenkään tietoinen.
Viikonlopun aikana selailin kansalliskirjaston digitaalisia aineistoja omaa tutkimushanketta varten. Kävin läpi vanhoja vuosikertoja Laatokka-sanomalehdestä. Laatokka-lehti oli perustettu vuonna 1881 Sortavalassa ja lopetti se toiminnan vuonna 1951. Lehden ensimmäinen numero ilmestyi 5.1.1882. Ja juuri tämän numeron avasin puolittain vahingossa ja hämmästykseni oli suuri. Aivan ensimmäiseksi ajattelin, että siinä täytyy olla jokin virhe, ja että lehti olisi oikeasti jostain 1930–40 luvuilta. Syy hämmästykseen oli lehden otsikko, Laatokka, joka oli kirjoitettu täysin modernilta näyttävällä päätteettömällä fontilla! Ja muutenkin koko sivun graafinen ulkoasu oli todella herkkä ja kaunis.
Tähän asti olin nimittäin luullut, että päätteetön fontti tietoisena tyylikeinona alkoi kyllä kehittymään aivan 1800-luvun lopulla mutta, että se saavutti suurimman suosion vasta aikaisintaan vuosisatojen vaihteessa ja 1900-luvun alussa modernismin alkuaikoina. Se, että sitä olisi käytetty pienilevikkisessä itäsuomalaisessa sanomalehdessä vuonna 1882 löi ällikällä! Googlailemalla selvisi, että päätteettömän fontin historia ulottuu jopa 1700-luvulle.
Englantilainen arkkitehti John Soane (1753–1837) käytti päätteetöntä fonttia suunnittelemansa British Senate House:n julkisivusuunnitelmassa vuonna 1779. Tämä ei varsinaisesti kuitenkaan ollut fontti siinä mielessä, että se ei ollut monistettavissa eikä siis voinut levitä muiden käytettäväksi. Ensimmäinen tällainen päätteetön fontti, joka oli valettu kirjasimiksi, oli nimeltään William Caslon IV vuodelta 1816. Tästä voi katsoa päätteettömän fontin käytön laajemmin alkaneeksi. Päätteettömiä fontteja käytettiin ainoastaan otsikoissa. Aivan kuten Laatokka-lehdessä.
Olisi äärettömän mielenkiintoista saada tietää, kuinka Laatokka-lehti tuli valinneeksi uuden lehden nimiotsikkoon päätteettömän fontin jo tuolloin. Mistä ja mitä kautta he olivat saaneet haltuunsa nuo valetut kirjasimet? Ja vielä mielenkiintoisemmaksi asian tekee se, että lehti vaihtoi kirjoitusasun uudelleen jo vuonna 1890. Päätteetöntä otsikkoa käytettiin vain 36 numeron verran. Uusi Laatokka-kirjoitusasu heijastelee uutta arkkitehtuurin tyylisuuntausta Jugendia. Tämän päivän katsojan silmiin se taas vaikuttaa häiritsevän tökeröltä.
Lehti ilmoittaa 7.5.1890 numerossaan ulkoasu-uudistuksestaan seuraavaa: “Laatokka on saanut vanhan kuluneen sijaan uuden otsakkeen, jonka mainitsemme sen vuoksi että se on valettu, kaiverrettu ja hiottu Sortavalassa.”
