Muotoilua, taidetta, historiankerrontaa, arkistovalokuvaa, valaistuselektroniikkaa ja brändäämistä. Tapaus historian muistoteos Hellan Sydän Joensuussa.
Joensuussa paljastettiin 29.11.2019 uusi tilataideteos Hellan Sydän Penttilänrannassa, Pielisjoen varressa. Tämän kirjoittaja on toinen teoksen suunnittelijoista. Kirjoituksessa kerron kuinka taideteoksesta tuli sellainen kuin se on, ja ennen kaikkea siitä, kuinka perinteisiä taiteen määritelmiä voi laajentaa, kun mukana projektissa on eri alojen ammattilaisia.
Mikä on Hellan Sydän?
Noin kaksi ja puoli vuotta sitten pääsin mukaan suunnittelemaan kyseistä taideteosta joensuulaisen kuvataiteilija Teijo Karhun kanssa. Yhteisten keskustelujen kautta syntyi taideteoksen konsepti. Ajatuksena oli tehdä talon muotoinen “häkki” jonka sisään olisi teljetty ikuisiksi ajoiksi samanmuotoinen “valotalo”. Muoto, jonka sisällä on toinen, pienemmäksi skaalattu, sama muoto, ja niiden välissä tyhjä tila. Eli ensiksi tuli muoto ja vasta sen jälkeen sisältö. Olisi ollut mielikuvituksetonta tehdä vain “valoteos” ilman sisältöä. Itselläni on aina ollut periaate, että taiteen täytyy aina pystyä kommunikoimaan ympäröivän yhteiskunnan kanssa, ja tarvittaessa sitä vastaan ja haastaen. Mielestäni parhaita “taiteilijoita” ovat kriittiset yhteiskuntatieteilijät.
Sisältö teoksen “valosydämelle” tarkentui pian. Tulisimme keräämään erilaisia historiallisia tapahtumia, jotka pystyisi tarkentamaan tapahtuneeksi jonain tiettynä päivämääränä historiassa, ja juuri samana päivämääränä valotalo alkaisi hehkumaan tapahtumalle ominaista valoa yhden vuorokauden ajaksi. Muulloin valotalo hengittäisi rauhallista valkoisen valon hehkua.
Ensisijaisesti tarkoitus oli kerätä muistiin sellaisia (paikallisia ja jonkin verran kansallisia) historiallisia tapahtumia, jotka olisivat jollain tapaa kriittisiä, kiistanalaisia ja vaiettuja tapahtumia. Tähän antoi sysäyksen se, että itse olin juuri samaan aikaan taittamassa kirjaa, joka käsitteli sisällissodan tapahtumia Pohjois-Karjalassa. Joensuussa humalaiset jääkärit ampuivat hetken mielijohteesta sata “punikkia” lähialueen metsissä. Vaikka tämä tapahtuma on monien tiedossa niin teon motiiveista yhä kiistellään. Tämä sai itselläni karvat nousemaan pystyyn ja halusin, että esimerkiksi tämä tapahtuma täytyy tuoda esiin selkeästi ja voimallisesti. Tässä vaiheessa tarvitsimme avuksemme historian tutkijoita. Emme halunneet missään nimessä itse kirjoittaa näitä tapahtumia sillä kumpikaan meistä ei ole akateemisia historian tutkijoita. Olisi ollut vaara, että olisimme ilmaisseet kirjoituksissa vain omia mielipiteitämme emmekä tutkittua tietoa. Paikallinen Pohjois-Karjalan historiallinen yhdistys, joka koostuu akateemisista historian tutkijoista, liittyi mukaan hankkeeseen. Pettymykseksemme, ja toisaalta onneksemme, emme löytäneet kovinkaan montaa “kriittistä” ja vaiettua historian tapahtumaa. Tämä kertoo siitä, että yhteiskuntamme on verrattain avoin. Tällaista taideteosta ei olisi mahdollista pystyttää esimerkiksi Venäjällä tai Turkissa.
Tarvitsimme taideteokselle myös web-sivun, ja sivujen koodaajan, sillä jossain pitäisi näiden “erikoisvalaistuspäivien” sisällön näkyä. Tarkoitus oli kerätä historian kertomusten lisäksi niihin liittyvää arkistokuvamateriaalia. Koska olin tehnyt aiemmin yhteistyötä muutamien paikallisten museoiden kanssa niin sain luvan käyttää heidän arkistokuvia ilmaiseksi. Web-sivun koodaaja, David Gil de Gómez Pérez, löytyi tietysti Tovarin poppoosta.
Eli lyhyesti: Taideteos, joka kertoo historian tapahtumia, ja viestittää niistä majakan tavoin valon ja nettiin kerrottujen kertomusten avulla. Web-sivujen kautta kuka tahansa voi myös kommentoida näitä valittuja historian tapahtumia ja näin toteutuu yhteisöllinen tiedon kerääminen. Lue lisää: hellansydan.fi
Työvaiheet
Kun teoksen fyysinen “hahmo” oli muotoutunut oli seuraava vaihe alkaa tekemään siitä 3D-mallia. Tosin sitä ennen oli otettava käyttöön grafiikkaohjelma Adobe Illustrator sillä päätimme, että teoksen ulkokehikossa olisi jonkinlainen viittaus paikalliseen karjalaiseen käspaikka kuviointiin. En halunnut toistaa mitään olemassa olevaa kuviointia vaan jotenkin sooloilla omanlaisen. Tämä tarkoitti, että ensin lainasin kirjastoista kirjoja, jotka kertoivat karjalaisesta käsityöperinteestä. Niiden avulla piirsin vektorigrafiikka-ohjelma Illustartorilla, lukuisten eri versioiden jälkeen, lopullisen tekstuurin jota käytettäisiin ulkokuoren kuvioinnissa.
Alussa ei ollut selvää mitä materiaalia ulkokuoressa käytettäisiin. Ensimmäisissä 3D-luonnoksissa ajattelimme materiaaliksi panssarilasia. Eli lasitalo, jonka sisällä olisi toinen lasitalo, joka hehkuisi valoa. Lasinen talo jäi sitten pois suunnitelmista. Syytä en muista, ehkä syynä oli vain se, että lasi likaantuisi, höyrystyisi ja olisi herkkä ilkivallalle. Seuraavaksi materiaali vaihtoehdoksi nousi ns. Cortenteräs, joka hitaasti ruostuu ruosteen oranssiksi ja muodostaa pinnalle karhean tekstuurin. Cortenteräs on melko yleisesti käytetty materiaali jos halutaan saada vaikutelma “rustiikkisesta” ulkoasusta. Se tuntui liian usein käytetyltä, ja siksi itsestään selvältä materiaalilta, siksi se jätettiin pois.
Itselläni on fiksaatio, että rakennetussa ympäristössä pitäisi olla huomattavasti enemmän mustaa väriä. Ajoin läpi ehdotuksen, että käytämme mustaksi anonisoitua alumiinia. Alumiinia siksi, että se ei ruostu sään armoilla. Musta siitä sitten tuli.
Samanaikaisesti pyörittelin koneella teoksen 3D-mallia. Teoksen mitat piti myös ratkaista. Käytössä oli alueen, johon teos sijoitetaan, asemakaavapiirustus. Tämä auttoi tietysti osaltaan ratkaisemaan teoksen ulkomitat. Mutta rehellisesti tapani määritellä jonkin objektin mittoja on Mr. Beanin kaltainen. Kotonani sisäkatto on 2,3 metrin korkeudessa, ja sitä käytän eräänlaisena “hahmotusmittana” suhteessa ihmisen kokoon. Katson kattoon ja mietin pitääkö jonkin olla suurempi vai pienempi. Samalla mittaan työhuoneeni lattianreunoja mittanauhalla ja päättelen olisiko mitat “sopusuhtaiset” ja sopivat. Tästä sain mitat teoksen päämitoille. Teoksen leveys ja syvyys olisi tasan kaksi metriä.
Tämän jälkeen alkoi pähkäily kuinka konstruoida talon muotoinen rakenne niin, että se olisi kantava ja että, sen kokoaminen kävisi suhteellisen vaivattomasti. Kaksi metriä kertaa kaksi metriä mitat tarjosivat helpon mahdollisuuden koostaa koko talo metri kertaa metri moduuleista, jotka kiinnitetään toisiinsa pulteilla. Moduuleja koko talossa on 24 kappaletta. Ja koska en ole rakennusinsinööri niin osien piirtäminen ensin 2D:nä ja sitten niiden muuttaminen 3D:si vei paljon aikaa. Itse haluan aina luoda mahdollisimman yksityiskohtaisen mallin, vaikka se ei olisi aivan välttämätöntä työn lopputuloksen kanssa. Malli auttaa hahmottamaan sitä kuinka juttu toimisi todellisuudessa, ja sitä kautta ideat kehittyvät.
Kaiken “teknisen piirtämisen” lomassa suunnittelin hankkeelle myös graafista ilmettä. Tämä oli mielestäni tärkeää sillä halusin luoda taideteokselle “brändi-ilmeen” aivan kuin olisin luomassa ilmettä jollekin uudelle yritykselle. Logot, värit, fontit, graafiset elementit – kaikki nämä tekevät asiasta uskottavan ja myös samalla se huomataan. En tiedä kuinka monelle taideteokselle itselleen on luotu oma graafinen ilme (ja web-sivut) mutta en jaksa uskoa, että kovinkaan monelle.
Kun 3D-malli alkoi olemaan lähellä sitä mitä haetaan oli aika alkaa etsimään valmistajia, jotka pystyisivät valmistamaan teoksen eri komponentit. Ongelmaksi muodostui valotalon valmistaminen ja tarvittavien valaistuskomponenttien hankkiminen. Tiedon hankintaa ja lukuisia sähköposteja erilaisiin yrityksiin. Tätä kautta löysimme Iisalmesta valaistukseen erikoistuneen yrityksen nimeltä Lite Designs. Sieltä saimme tiedon siitä millaisia erilaisia valaistukseen liittyviä komponentteja tarvitsemme. Fyysisen valotalon valmistaja löytyi Jämsästä. Aicci Oy lähti innostuneesti mukaan tällaiseen hankkeeseen. Ulkokehikon alumiiniosat valmisti kuopiolainen Toivalan Metalli.
Tarkoituksemme oli, että pyrimme hankkimaan kaikki osat ja valmistajat Pohjois-Karjalasta tukeaksemme alueen palveluita. Pian kävi kuitenkin ilmi, että kaikki tuntui paikallisten yritysten kanssa kuin tervan juonnilta. Joko he eivät ymmärtäneet mitä haemme tai heitä ei vaan kiinnostanut koska emme tilanneet saunan kiuasta tai metsätyökoneen kauhaa. Siksi lopulta löysimme yhteistyökumppanit muualta. Sad.
Kun kaikki palat olivat valmiita ja toimitettu Joensuuhun, alkoi valaistusohjelmoinnin opettelu. Uusi ohjelma piti ottaa haltuun. Käytimme valaistuksen ohjelmointiin ESA PRO-nimistä ilmaista ohjelmaa. Periaatteessa helppoa, mutta koska emme olleet koskaan valaistusohjelmia käyttäneet meni sen opetteluun aikaa. Pitihän meidän ohjelmoida valo-ohjelma yhdeksi vuodeksi sisältäen 21 erikoisvalopäivää. Puhumattakaan valojen testauksesta kylmässä autohallissa, johon olimme kasanneet teoksen osat mahdollisimman valmiiksi ennen teoksen siirtämistä varsinaiselle paikalle. Ensimmäistä kertaa koko teos oli kokonaan koottu vasta avajaispäivää edellisenä päivänä.
Kun teoksen julkaisupäivä alkoi lähestyä oli vielä koodattava web-sivut valmiiksi ja kerätä kaikki arkistomateriaali ja historian tekstit yhdeksi nätiksi kokonaisuudeksi, jotta ne voidaan syöttää web-sivun konepellin alle. Lisäksi piti kirjoitella lehdistötiedotteita, taittaa kutsuja avajaisiin ja luoda taideteokselle omat facebook-sivut. Työ teoksen parissa tosin jatkuu loppuelämän, sillä erikoispäiviä tullaan tulevaisuudessa muuttamaan joihinkin toisiin historiallisiin tapahtumiin ja se vaatii uuden tiedon keräämistä. Teoksen ylläpito periytyy tulevaisuudessa lapsillemme…
Teoksen valosydän syttyy aina auringon laskiessa ja sammuu päiväksi auringon noustessa. Kesä- ja heinäkuun ajan teos ei hehkuttanut mitään erikoisia päivämääriä koska se olisi näkynyt vain vähän aikaa vuorokaudessa. Teos alkaa hehkuttamaan uusia historiallisia erikoispäivämääriä 4.8. alkaen. Teoksen syyslukukausi alkaa!
Teoksen valmistamiseen on käytetty seuraavia ohjelmia ja työkaluja:
Adobe Illustrator, Adobe Photoshop, Adobe Indesign, Adobe Dimension, Adobe XD, Rhinoceros, Cinema 4D, ArchiCad, AutoCad, Esa Pro, Pages, Visual Studio Code, SQLite, Apache, Filezilla, Syntactically Awesome Style Sheets, Symfony Framework, Webpack Encore.
Mukana hankkeessa ovat olleet: Samu Aarnio & Teijo Karhu, Taidehankintatyöryhmä PENTA, Jalon Rakentajat Oy, Lite Designs Oy, Aicci Oy, Toivalan Metalli