Tunne ratkaisee
Jokaista meitä ympäröi jatkuvasti valtava määrä viestejä. Jokaisella viestilla yritetään saada huomiota ja tehokkain tapa saada sitä on herättää tunteita. Tunteet puolestaan ovat ennen kaikkea omakohtaisuutta, juuri minulle tässä ajassa ja paikassa merkityksellisiä asioita. Se ei tarkoita sitä, etteikö samoja tunteita tuntisi moni muukin samaan aikaan. Kaamos virittää tietynlaista tunnelmaa, kesä toisenlaista.
Organisaation on pystyttävä harkitsemaan minkälaisia tunteita viestinnällään milloinkin herättää ja tietysti myös miten. Tunteiden on oltava sopusoinnussa organisaation perusolemuksen kanssa. Esimerkiksi seurakunnan ja rockfestivaalin viestintään kohdistuu hyvin erilaisia odotuksia. Toki odotusten rikkominen sopivalla tavalla on erityisen kiinnostavaa, mutta aina myös vähän riskialtista.
Visuaalisuus vetoaa tunteisiin
Tunne on varsinkin sosiaalisessa mediassa usein merkityksellisempää kuin fakta. Ihmisen tuntemus voi usein määrittää hänen kantaansa asiaan paljon enemmän kuin rationaaliset perustelut. Itsensä toteuttaminen, vapaus ja monet muut tässä ajassa vallitsevat ihanteet nousevat nimenomaan siltä pohjalta miltä ihmisestä tuntuu. Tunne on näin validi peruste arvioida asioita.
Vaikea sanoa, onko asia syy vai seuraus, mutta nykyajan voimakas visuaalisuus on myös osa tunteiden keskeisyyttä viestinnässä. Kuvan tuhatta sanaa enemmän kertova sisältö kun liittyy yleensä aina nimenomaan tunteisiin ja tunnelmaan.
Tunteet ja niiden ilmaisu ovat nykyään myös rahanarvoista tavaraa. Facebook kerää ihmisiltä reaktioita, jotka kertovat heidän tunteistaan. Siltä pohjalta algoritmit ryhmittelevät palvelun käyttäjiä ja tarjoilevat mainostajille juuri oikeita ihmisiä heidän viesteilleen.
Mediassa tunteiden herättämiseen tähtäävää toimintaa sanotaan klikkijournalismiksi. Siinä otsikko tai kuva pyrkii virittämään vastaanottajan tunteita niin, että on pakko saada tietää lisää asiasta. Kysymyksen muotoon puetut otsikot ja kehotukset katsoa kuvat ovat juuri tällaista houkuttelua. Median murros on tehnyt kilpailun kansalaisten rahasta ja ajasta niin tiukan, että tunteiden herättäminen ajaa informaation välittämisen ohi nykyään muuallakin kuin iltapäivälehtien lööpeissä.
Tunteen kieltäminen vahingoittaa.