Mielikuva sanana on omituinen. Mieli on koettu joksikin, joka ei ole konkretiaa ja joka saa jopa ailahdella. Se on jokaisen oma mieli milläkin hetkellä. Kuva taas voi olla konkreettinen visualisointi silmiemme edessä. Kuvan sanotaan kertovan enemmän kuin tuhat sanaa (mikä ei voi muuten pitää paikkaansa), ainakin jos annamme mielen sitä tulkita. Kaikesta tästä tulee mieleeni kuuluisan englantilaisen filosofin Bertrand Russelin kertoma kasku siitä, kuinka hänen isoäiti kiusoitteli nuorta Bertrandia. Isoäidillä oli tapana sanoa: What is mind? No matter. What is matter? Never mind (huom. tätä on mahdoton suomentaa). Mielikuvat ovat kulttuurillisia tuotoksia, tottumustemme vahvistamia ajatusrakennelmia.
Mainonta ja mielikuvat
Mainonta perustuu hyvinkin pitkälle mielikuvien käyttöön. Sen avulla voimme kertoa tarinan, joka väistämättä saa suurimmassa osassa populaatiota hiljaisen hyväksynnän. Sillä olemme jo kasvaneet mielikuvan luomaan totuudellisuuteen, ja sen kieltäminen aiheuttaisi koko oman identiteetin uudelleen arvioimisen. Siksi mielikuvilla on helppo myydä, siihen ei tarvitse liittää mukaan vakuuttelua eikä lähdeluetteloa.
Tässä yksi huvittavakin esimerkki mielikuvamainonnasta. Jokainen meistä on nähnyt kaupunkien ja maaseututaajamien teiden varsilla ravintoloita/kahviloita/alueita, joiden nimi alkaa kaksois-v:llä. Wanha se ja tuo ravintola. Joskus tyydymme naurahtamaan, kun näemme 1980-luvulla rakennetun rakennuksen ovikyltissä Ravintola Wanha Satama tai vastaavaa. Ei mene läpi. Toisaalta saatamme epäillä itseämme – ehkäpä itse ravintolalla on vanha historia. Jos taas ravintola sijaitsee 1800-luvun lopun uusrenessanssityylisessä rakennuksessa, saatamme olla kiinnittämättä sen enempää huomiota W-alkuiseen nimeen ja oletamme sen kuuluvan asiaan.
V-äänteen lyhyt historia Suomessa
Suomen kielessä 1600-luvulla v-äännettä alettiin merkitsemään w-kirjaimella. Tätä jatkui 1800-luvun puoleen väliin saakka, kunnes säännönmukaisesti w-kirjain korvattiin v-kirjaimella. Kaksois-v esiintyy suomen kielessä ainoastaan vierassanoissa kuten vaikka wieninleike tai western ’lännenfilmi’. Esimerkiksi sana wok on sekin jo kotoutunut sanaksi vokki. Eli kaksois-v:n käytölle ei ole perustetta, muuta kuin mielikuvan herättäminen historian hämystä. Suomen kulttuurihistoria on verrattain lyhyt, tai no, oikeastaan erittäin lyhyt. Meiltä puuttuu sellainen historiantunne kuin joillain vanhoilla kansoilla ja mailla on. Siksi meitä kutkuttaa ajatus siitä, että meilläkin on jotain vanhaa ja arvokasta. W-kirjaimen käyttö herättää mielikuvan jostain yläluokkaisesta, statusta nostattavasta. W-kirjaimella alkavat muunnokset ovat snobistisia harhoja! Mutta juuri siksi usein yhä näkee käytettävän tupla-veetä…
ps. Towari on itseasiassa shochu, eli japanilainen wahwa likööri. En usko, että saa Alkosta, vaikka ehdottomasti pitäisi!