Olin Tovarilla harjoittelussa hieman yli neljä kuukautta. Tässä ajassa ehdin tutustua Tovarin toimintaan ja tiimiin hyvin.
Heti työhaastattelussa opin, kuinka Tovarilla puhutaan asiat juuri niin kuin ne ovat, eikä kierrellä asian vierestä – joten seuraan tätä periaatetta myös tässä blogissa.
First of all: Miten pääsin harjoitteluun?
Musta tuntuu, että mua lykästi aika paljon kun olin hakemassa Tovarille harjoitteluun. Harvoin se, että oma tietokone on rikki, koituu onneksi.
Näin SAMKin harjoittelufacebookissa Tovarin ilmoituksen vapaasta harjoittelupaikasta. Oma tietokoneeni oli rikki, joten päätin soittaa annettuun numeroon ja kysäistä: kannattaako mun odottaa, että saan tietokoneeni korjauksesta vai tehdä hakemus koulun koneella. Vastauksena sain jotain aivan muuta kuin odotin: ”No kun sä tänne nyt jo soitit niin kerroppa nyt itsestäsi tässä puhelussa”. Puhelu johti haastatteluun ja haastattelu johti harjoittelupaikkaan. Mutta niin, miksi mua lykästi? Jussi totesi saatuaan mun CVn myöhemmin, että ei se mikään kovin hyvä ollut. Onneksi en siis lähettänyt CVtäni heti, vaan sain mahdollisuuden puhelimitse! 🙂
Harjoittelun alettua – työtehtävät
Pääsin harjoittelun aikana kokeilemaan kaikkea maan ja taivaan väliltä – tai siis kaikkea Tovarin toimintaa, joka itseäni kiinnosti. Päätyötehtävänäni oli nettisivujen suunnittelu ja rakentaminen, mutta pääsin myös kokeilemaan sosiaalisen median markkinointia, Google AdWordsin käyttöä, kuvien ja videoiden ”pieneditointia”, sähköpostimarkkinointia, myyntiä yms.
Haasteet ja epämukavat tilanteet
Haastavinta harjoittelun aikana oli niin sanotut ”epämukavat tilanteet”, joihin Jussi mut tykkäsikin haastaa heti alusta alkaen. Eihän ihan kaikki voi olla luksusta? Harjoittelun toisella viikolla Jussi yhtäkkiä lykkäsi puhelimen mun kouraan ja käski kysyä erään nettisivun rakenteesta Scottilta. Ei ollut muuten helppoa – hetken jotain yritin selittää enkuksi ja lykkäsin puhelimen takaisin Jussille. En ollut vielä tarpeeksi perillä asioista – nyt tilanne olisikin aivan toisenlainen!
Ja en tiedä moniko tähän samaistuu, mutta ”lähetä” napin painaminen on muuten välillä todella hankalaa. Esimerkiksi kun tiedät lähettäväsi sähköpostia tuhansille ihmisille asiakkaan puolesta – mitä jos siellä onkin virhe? Itsellä ainakin isot paineet, kun kyseiseen tilanteeseen törmäsin. Sähköposti tulikin tsekattua ainakin 10 kertaa ennen lähettämistä ja muutaman kerran sen jälkeenkin – ettei vain olisi virheitä.
Parasta harjoittelussa ja Tovarissa
Tovarilla harjoittelussa parasta oli se, että pääsi heti tekemään konkreettisia asioita ja tehtävälistalla oli tehtäviä laajalta alueelta. Ja parhautta oli myös työporukka – sitä ei voi kuin kehua! Tovarilla ikä on oikeasti vain numero. Tiimihenki on mahtava – kaikki ovat kavereita keskenään, iästä tai sukupuolesta huolimatta nimimerkillä: nuorin ja kyseisellä hetkellä ainoa nainen.
Mitä mä sitten opin?
Nettisivujen rakentaminen ei ole enää mikään mysteeri. HTML ja CSS luontuvat jo aika hyvin ja mm. JavaScriptin ja PHP:n oppimiseen löytyy halukkuutta!
Tovarin ajattelumaailmasta poimin muun muassa sen, kuinka asiakasta ja asiakkaan asiakasta tulisi oikeasti ymmärtää. Kaikki: nettisivut, somemarkkinointi yms. saavat juurensa siitä, että ymmärtää esim. ketkä ovat asiakkaan asiakkaita ja mitä he haluavat ja etsivät.
Huomasin, kuinka työnantajan ja työntekijän molemmin puoleinen joustavuus on tärkeää. Välillä voidaan työskennellä viikonloppuisin, kun taas välillä arkena hoidetaan muita asioita. Itsellänikin oli tehtävänä paljon esivalmisteluita Kanadaan vaihtoon lähtemisen takia, joita ei voinut hoitaa kuin arkena.
Opin myös, että itselläni on oikeasti palava halu oppia digimarkkinoinnista lisää.
Bonuksena opin kuuntelemaan musiikkia. Uskokaa tai älkää, kuuluin niihin harvoihin, jotka eivät kuunnelleet musiikkia miltei ollenkaan. Nyt Jussin kanssa toimistolla istuttua neljä kuukautta, en osaa enää edes olla täydessä hiljaisuudessa, musiikki pauhaa tässä nytkin blogia kirjoittaessani.
Loppuun:
Nyt palaan taas hetkeksi koulun penkille – tosin toisella puolella maailmaa. Lähden syventämään osaamistani Kanadaan muun muassa non-profit markkinoinnista, e-markkinoinnista ja multimedia web-designistä.
Hauskan Kanadan opiskelureissusta tekee se, että sekä Jussi että oma äitini pelkäävät samaa: rakastun Kanadalaiseen lätkänpelaajaan, enkä palaa takaisin Suomeen. Mutta enköhän mä tänne takaisin löydä jo ennen joulua, mamman jouluruokaa ei voi jättää väliin! 😉
Now off to Canada,
see you soon,
-Eveliina