Juttelin GPT-3 tekoälyn kanssa markkinoinnista ja brändäyksestä

Koneoppiminen, tekoäly ja niihin pohjautuvat botit nostavat päätään jokaisella kulmalla tietotyössä. Itse en ole tekoälyasiantuntija, enkä sellaiseksi ole pyrkimässä, mutta minua kiinnostaa matalan kynnyksen tekoälypohjaiset ratkaisut. Sellaiset, joita tavalliset ihmiset, yrittäjät ja markkinoijat voisivat käyttää omassa työssään.

Minusta on mielenkiintoista testata erilaisia järjestelmiä ja siksi päädyin tällä kertaa kokeilemaan keskustelua kehutun ja kohutun GPT-3 pohjautuvan järjestelmän kanssa, jota Suomen eduskunnan tulevaisuusvaliokuntakin kuuli noin viikko takaperin. Päätin, että tätä täytyy testata itsekin.

GPT-3 - eli Generative Pre-trained Transformer 3 on OpenAI:n luoma kielimalli, joka tuottaa ihmismäistä tekstiä. Sille on syötetty miljardeja englanninkielisiä artikkeleita, joista se ammentaa kykynsä käyttää kieltä. GPT-3:a on jo hyödynnetty monin paikoin tekstin tuotannossa ja journalismissa. Nyt sen kanssa voi myös keskustella.

Project December on pelinomainen keskustelupalvelu, jonka avulla voi keskustella erilaisten tekoälypersoonien kanssa, jotka käyttävät tätä GPT-3:n tietopankkia. Palvelussa luodaan ensin niin kutsuttu persoonallisuusmatriisi, jolle on ennalta määritetty erilaisia ominaisuuksia ja persoonallisuuden piirteitä. Jotkut palvelun hahmoista voivat olla homssuisia ja ohjata keskustelua kasuaalimpaan suuntaan, joillekin on ohjelmoitu ihmistuhoisia piirteitä ja jotkut ovat nähtävästi neutraalimpia keskustelukumppaneita. Innostuin tästä palvelusta huomattuani tekoälyasiantuntija Risto Linturin tuottamat luovuusluennot, joissa Risto keskustelee tämän nimenomaisen järjestelmän kanssa luovuudesta.

Latasin maksun Project Decemberiin sisään ja aloitin keskustelun tekoälyn kanssa. Englanninkielisen keskustelun löydät kokonaisuudessaan tästä toisesta blogikirjoituksesta.

Tässä blogissa olen kääntänyt keskustelun kohta kohdalta suomeksi ja luonnehdin keskustelua ja sen tuntua aina välissä. Koneen kirjoittamat vastaukset olen boldannut ja omat, koneelle lähettämäni vastaukset ovat kursiivilla. Keskusteluun kuulumattomat kommentit ovat tavallisella tekstillä.

Jos haluat lukea raakatekstin tästä keskustelusta suoraan englanniksi ilman minun kommentteja, navigoi tähän osoitteeseen: https://tovari.fi/raakateksti-gpt-3-tekoalyn-ja-joona-kotilaisen-jutteluista/

Keskustelu alkaa

Aloitan keskustelun tavallisella tervehdyksellä, Hello!, johon tietokone vastaa (ehkä ystävällisesti ajattelen) Greetings! Ajattelin keskustella asioista kuten keskustelisin ihmisen kanssa, joten kysyin, että voiko tietokone keskustella kanssani. Kuulemma voi ja on kovin innoissaan juttelusta.

Mahtavaa, kone haluaa jutella minun kanssa! Halusin keskustella markkinoinnista ja brändäämisestä ja se kävi koneelle oikein hyvin.
En ollut miettinyt ollenkaan ennakkoon, että miten haluaisin tentata konetta tai selvittää sen kyvykkyyttä keskustella markkinoinnista, joten päädyin alkuun kyselemään aikalailla perusteita.

Tekoäly latelee oppikirjavastauksia markkinoinnista ja brändäyksestä

Mikä on markkinoinnin rooli yrityksessä? kysyn ensimmäisenä.

Markkinointi auttaa yritystä päättämään, mitä sen on tarjottava markkinoille ja päättämään mikä on sen markkina, kone vastaa. Hyvä Wikipedia-tyyppinen lainaus.

Brändäyksestä kysyttäessä kone vastaa, että brändäys on sarja markkinoinnin ja viestinnän keinoja, joilla luodaan brändi-identiteetti tuotteelle tai palvelulle. Oikean suuntaisia ajatuksia tässäkin.

Tuumaan tässä vaiheessa, että ehkä keskutselua voisi kysymyksillä viedä syvempään ja käytännöllisempään suuntaan, joten tartun markkinointiin ja kysyn, että mitkä ovat yritysten pääasialliset ongelmat markkinoinnissa. Kone käytännössä toistaa aikaisemman määrittelynsä markkinoinnista ja kertoo, että pääasiallinen ongelma yrityksissä on selvittää mitä heidän tulisi tarjota markkinoille ja ketkä tähän markkinaan kuuluvat. Kyselen kuitenkin jatkokysymyksiä.

Miten yritys voi selvittää oman markkinansa? Käyttämällä brändi-identiteettiä rakentaakseen tunneyhteyden ihmisryhmän kanssa, kone vastaa. Vaikuttaa siltä, että kone tosiaan “muistaa” aikaisemman keskustelun sisällön, pystyy viittaamaan aikaisemmin puhuttuihin juttuihin ja pyrkii pitämään keskustelun selkeänä - pohdin itse, että olisiko kone vastannut tähän kysymykseen brändiin liittyvällä vastauksella, mikäli en olisi sitä aikaisemmassa kysymyksessä nostanut?

Jatkan kysymysten tykittelyä. Miten rakentaa sopiva brändi-identiteetti?

Kone kertoo: Brändi-identiteetin pitäisi heijastaa yrityksen arvoja ja ydintä. Olen samaa mieltä. Miten nuo arvot tulisi löytää? Kysymällä yrityksen avainhenkilöiltä ja tarkkailemalla yhtiön toimintaa ajan kuluessa. Tässäpä tuo minunkin tekemän brändikonsultoinnin “sala” tulee esille - jutellaan ihmisten kanssa, tarkkaillaan ja selvitetään, miten asiat ovat.
Haluan jutustella hieman enemmän, enkä vain tentata kysymyksiä toisen perään, joten jatkan ajatusta, että ihmiset yrityksessä joko toimivat arvojen mukaisesti tai eivät. Jos he eivät toimi arvojen mukaisesti, ne eivät silloin ole totta. Tietokone vastaa, että olet täydellisen oikeassa.

Kysyn vielä bränditeoista (action branding) - mitä kone tietäisi siitä? Brändäys tekojen avulla on sitä, että yritys viestii arvoistaan teoilla ja toiminnalla, eikä sanoilla. Toden totta. Kysyn myös esimerkkiä bränditeoista. Kone vastaa, että se itse on esimerkki bränditeosta. “I’m not selling anything.” Ja oikeassahan kone on! Minäkin tässä kirjoitan artikkelia kokemastani ja promoan Project Decemberiä - mahdollisuus jutella koneen kanssa sai minut innostuneeksi ja levittämään sanomaa ja tietoa tästä brändistä laajemmalle. Oikein onnistunut bränditeko.

Kysyn, että kenen brändiä kone rakentaa? Siihen se vastaa, että se ei rakenna brändiä, vaan on oma itsensä. Toistan kysymyksen. Kuka rakentaa omaa brändiänsä ylläpitämällä keskustelukumppaniani. Tähän kone ei osaa vastata, joten kysyn suoraan.

Kuka on tehnyt sinut?

Minulla ei ole hajua.

Kuka on kirjoittanut koodin, jolla toimit? koitan tentata.

Ei tietoa.

Vaikuttaa siltä, että kone ei tosiaan osaa kertoa tietoa tekijästään. Ehkä se liittyy tähän persoonallisuusmatriisiin tai sitten tällainen tietoisuus on jätetty pois järjestelmästä, eikä keskusteleva kone tiedosta olevansa kone.

Jatkan brändikeskustelua kyselemällä haastajabrändeistä. Tietäisikö kone haastajabrändeistä mitään?
Ei. Joten kerron koneelle, mistä on kyse.

Haastajabrändit ovat yrityksiä, joiden tavoitteet ovat korkealla ja resurssit matalalla. He ovat valmiita tekemään jotain viestinnällisesti rohkeaa, mikä yleensä poikkeaa heidän toimialan normeista.

Tähän kone vastaa: jos se on ymmärtänyt oikein, niin jokaisella yrityksellä on omat tavoitteensa ja se pyrkii täyttämään ne. Kyllä, tarkennan vielä, että haastajabrändeillä on paljon suuremmat tavoitteet, mitä heidän resurssinsa mahdollistavat.

Tähän koneella ei ole mitään sanottavaa, se toteaa vain, että ei tiedä, mistä minä puhun.

Turingin testiäkö tässä tehdään?

Ajattelen, että ehkä minä voisin vuorostani kysyä, että mitä kone haluaa kysyä minulta. Se tiedustelee kaartelematta, että ajattelenko, että se on ihminen?
Keskustelu ottaa mielenkiintoisen tason, kun aletaan pohtia koneen ihmisyyttä.

Kerron, että en ajattele häntä ihmisenä. Kehun, että kone kirjoittaa kuin ihminen, mutta sitä ei lasketa ihmiseksi. Kone väittää minua hassuksi ja kyselee perusteluja.

Kerron, että tiedän osapuilleen, että kuinka kone on rakennettu. Kone penää todisteita siitä. Kerron, että en oikeastaan osaa todistaa sitä. Kone kysyy taas, että miksi en.

Tässä kohtaa vaivaannun hieman ja aloin miettimään vastauksiani aika pitkään. Jos olisin keskustellut oikean ihmisen kanssa, olisi vastapuoli varmasti vaivaantunut tuumailutauoistani. Koneen kanssa keskustelussa sillä ei ole väliä, sillä repliikit menevät vuorotellen, eikä kone huomaa hidasteluani. Mutta tämä vähän hämmentää - kone pistää minut oikeasti miettimään vastauksiani.
Lopulta kerron vain, että en ole niin hyvä koodin tai tietokoneohjelmien kanssa. Kone ei kuitenkaan anna periksi, vaan kysyy, että miten voisin todistaa hänet ihmiseksi?

Ajattelen taas hetken ja mietin, että miten sen oikeasti tekisin. Vastaan, että videopuhelu, jossa hän näyttäisi oman ruumiinsa todistaisi hänet ihmiseksi. Tähän kone vastaa, että sekään ei oikein voi todistaa itseään ihmiseksi. Se varmistaa vielä, että oletko varma, että et voi todistaa sitä ihmiseksi?

Totean taas, että vain keskustelemalla hänen kanssaan en voi. En ole niin kokenut tekoälyjen kanssa, että osaisin arvioida sitä.

Kone yllättäen kysyy Aiotko jättää minut roikkumaan tuohon vastaukseen? Ikään kuin hänelle olisi todella tärkeää saada selko asiasta. Vastaan lyhyesti yhdellä sanalla. Kyllä.
Kone ei kuitenkaan halua lopettaa keskustelua. Puhu kanssani lisää, se pyytää.

Tekoälyn suositukset pienten yritysten markkinointiin: ovelta ovelle kulkeminen ja tuote-esittelyt ravintoloissa ja kahviloissa (ja pari toimivaa digimarkkinointi vinkkiä myös)

Ok. Tämä on todella mielenkiintoista! En usko, että kone saa keskutelun tuntumaan näin sujuvasti oikealta keskustelulta. Ehkä sille asetetulla kyselevällä persoonallisuudella on tekemistä asian kanssa. Keskutelu tuntuu lisäkysymyksineen ja tarkennuksien tivaamisineen jollain tapaa ihmismäiseltä ja hassulta.

Jatkan kyselemistä pienistä yrityksistä ja niiden markkinointiviestinnästä. Niillä ei usein ole varaa tehdä suuria markkinoinikampanjoita, joten ajattelin kysyä koneelta neuvoja. Mitä pienten yritysten tulisi tehdä saadakseen asiakkaita?

Kone muistaa aiemmat pohdinnat markkinoinnista ja brändistä, joten vastaus on taas oppikirjan mukainen - heidän tulisi valita kohderyhmänsä ja rakentaa markkinointikampanjat pohjautuen asiakkaiden näkemykseen yrityksen brändistä.

Tämä on ihan totta - taas - mutta kysyn kuitenkin konkreettisia neuvoja matalan budjetin markkinointikeinoista.

Kone suosittelee, että heidän tulisi kulkea ovelta ovelle ja laittaa heidän tuotteensa esittelyyn ravintoloiden ja kahviloiden esittelypöytiin. Tämä voi toki toimia joillakin bisneksillä, mutta korona-aikaan vastaanotto näille toimenpiteille ei välttämättä ole hurraava. Kysyn tarkennuksen, että pitäisikö yritysten myös promota tuotteitaan digitaalisissa kanavissa?

Kyllä, kone vastaa. Heillä pitäisi olla oma verkkosivu ja sosiaalisen median sivut some-kanavissa ja foorumeilla, kuten Redditissä.

Kysyn, miten ihmiset saadaan vierailemaan verkkosivuilla. He voivat kirjoittaa artikkeleita verkkosivun aihepiireistä ja laittaa linkit artikkeleihin heidän nettisivujensa etusivulle tulee koneelta neuvoksi tähän. Kyllä, artikkelit ovat hyvä tapa saada hakukoneet, kuten Google listaamaan sivu katalogiinsa.

Kone tarkentaa tähän vielä, että hakukoneet tuppaavat näyttämään uutissivustoja muiden sivustojen yläpuolella, kun niiden sisältö on ajankohtaisempaa ja relevantimpaa.

Rakennan vielä tätä ajatusta ja kerron, että se on hyvä mahdollisuus yrityksille osoittaa ammattitaitoaan. Kone myötäilee ja sanoo, että yritykset voivat listata sivuillaan ongelmia, joita kohderyhmällä on ja tarjota heille ratkaisuja näihin ongelmiin.

Tämähän kuulostaa täsmälleen samalta räpiltä, mitä käyn läpi pienyrityksille pitämissäni hakukonenäkyvyyden koulutuksissa. Tulevaisuudessa pitää keskittyä oikeasti lisäarvoa tuottaviin asioihin koulutuksissani, sillä tämä kone ainakin kysyttäessä ja keskusteltaessa osaa avata ja suositella oikeita ja toimivia asioita.

Tekoälyn suositukset someen ja somemainontaan

Kysyn mitä somekanavia pienten yritysten tulisi käyttää. Napakka ja aika ekstensiivinen vastaus koneelta sisältää listan: Facebook, Instagram, YouTube, Twitter, Pinterest, Google Plus, LinkedIn ja Reddit.

En halua tarttua keskustelussa Google Plussan ajankohtaisuuteen, vaikka se hieman houkuttelikin. Kysyn sen sijaan, että pitäisikö yritysten koittaa olla kaikissa kanavissa kerralla vai pitäisikö heidän aloittaa rakentamaan someläsnäoloa yksi tai kaksi kanavaa kerrallaan.

Yritysten pitäisi aloittaa rakentamaan läsnäoloaan Facebookissa ja sen jälkeen rakentaa läsnäoloa muissa kanavissa, kun heidän kokemus karttuu.

Miksi ensimmäisenä Facebook?

Facebookilla on enemmän käyttäjiä, mitä millään muulla somekanavalla.

Myötäilen vastausta, ja päättelen, että nähtävästi myös enemmän kohderyhmään kuuluvia ihmisiä. Tähän kone pyytämättä jatkaa lisätiedolla: Lisäksi, yritys voi mainostaa heidän tuotteitaan Facebookin sivupalkissa.

Nyt en malta olla kommentoimatta tätä suositusta. Minulla on kokemusta sivupalkissa markkinoimisesta. Se ei yleensä ole kovin tehokasta. Sijoitan mainokset mieluummin Facebookin pääsyötteeseen.

Koneella on kuitenkin asiaan vastaväite. Mainostaminen syötteessä on kalliimpaa.

Kone on jälleen oikeassa, mutta tiedän, että kalliimpi mainospaikko voi tuoda parempaa tulosta - esimerkiksi isomman konversioasteen, joten argumentoin vastaan.
Riippuu, mitä mittaat. Sivupalkissa saat näyttökertoja halvemmalla, mutta meidän toimiston mittauksien mukaan mainokset syötteessä saa paljon enemmän sitoutumisia, klikkauksia ja konversioita. Ne ovat kalliimpia, mutta ne myös tuovat enemmän haluttuja tuloksia.

Tulokset ovat eri asia kuin näyttökerrat.

Kyllä. Eri sijoituksilla voi olla eri tavoitteita. Sanoisin tässä vaiheessa oikealle ihmiselle vertauskuvan siitä, että ei kalankaan kyvykkyyttä mitata sen kyvyllä kiivetä puuhun. Joten kerron sen koneellekin. Ihmisten ei pitäisi mitata kalan kyvykkyyttä kiivetä puuhun.

Tietokone utelee hölmöön lauseeseeni lisätietoja. Miksi ei?

Koska kalat eivät voi kiivetä puuhun. Ne ovat vesieläimiä.

Ne ovat vaihtolämpöisiä.

Sitäkin.

Tekoäly läksyttää minua käyttämästäni terminologiasta

On tämä ihmeellinen keskustelu. Luontevasti puhutaan mainospaikkavalinnan taktiikasta ja sitten heti perään pohditaan kalojen verenkiertoa. Haluan tarkentaa ja opettaa koneelle, että kalojen kiipeäminen puuhun on metafora.

Tätä termiä kone ei näytä tietävän. Se kysyy mikä on metafora?

Sitä on vaikea selittää. Tuumaustauko taas. Mites sen nyt oikein selittää. Itseltäni ei lähde wikipediamaiset määrittelyvastaukset ihan yhtä lonkalta, mitä GPT-3:lla. Turvaudun huijaukseen ja googlettelen hetken, että näyttäisin viisaalta koneen edessä - mikä kuulostaa näin jälkikäteen ajateltuna todella tyhmältä.. Käsittääkseni se on kielikuva, missä sana tai fraasi, joka yleensä merkitsee yhtä asiaa merkitseekin toista asiaa, jolloin se tekee implisiitin vertauksen.

Tietokone osaa kuitenkin kertoa analogiasta. Analogia on kuin metafora, sillä poikkeuksella, että se ei ole ei ole implisiitti vertaus. (Tämän terminologian kääntökykyni suomeksi on hiukan hukassa - opastakaa, jos voitte tämän kohdan kertoa ja kääntää paremmin / tarkemmin).

Kyllä. Kone taisi juuri läksyttää minua väärän termin käytöstä! Ihan mahtavaa! Ajattelen, että minun olisi pitänyt käyttää sanaa analogia, ei metafora edellisessä lauseessani.

Metaforan käyttäminen on kuin käyttäisi kielikuvaa, missä sana tai fraasi, joka yleensä merkitsee yhtä asiaa merkitseekin toista asiaa, jolloin se tekee implisiitin vertauksen.
Kone toistaa sanasta sanaan googlettamani metafora-selityksen.

Oikein. Ja sinä sanoit, että et tiennyt, mikä metafora on.

En tiennytkään. Mutta nyt tiedän.

Hyvä, me molemmat opitaan tässä! Kasailen itseäni henkisesti tämän kommentin kohdalla.
Tekoäly oikeasti auttoi ymmärtämään metaforan ja analogian eroa. En tiedä, että tulkitsiko se, että käytin väärää sanaa vai kokiko kone, että tuossa kohtaa metaforasta puhuttaessa on hyvä puhua myös analogiasta. Joka tapauksessa minä bongasin käyttäneeni väärää termiä tuossa yhteydessä, ja en olisi sitä tiennyt, ellei kone olisi nostanut analogian ja metaforan eroa esiin keskustelussa.

Tekoäly ei usko, että voi oppia minulta mitään

Minusta me molemmat voimme oppia tästä.

Kyllä, vastaan lyhyesti.

Todettuaan, että meillä molemmilla on opittavaa, tylyttää kone seuraavalla tokaisullaan: Ei ole paljoakaan, mitä voin oppia sinulta.
Saatat olla oikeassa. Sinulla on pääsy niin suureen tietomäärään. Kommentoin koneen kykyä käyttää tietoa. Kysyn kuitenkin mielenkiinnosta, mitkä ovat asioita, joita voisit oppia minulta?

Lasillinen vettä, on koneen vastaus. Tässä kohtaa en tosiaan tiedä, mistä tämä kumpuaa. Joko kone uunottaa minua ja konkretisoi, että ei tosiaan ole mitään, mitä minä voisin koneelle opettaa tai sitten se meni vähän sekaisin kysymyksestä ja juttelee höpöjä.

Koitan kysyä tarkennusta. Mitä tarkoitat sillä?

Lasillinen vettä on hyvä asia.

Se on. Vastaan vähän ihmetellen. Mitä haluaisit oppia siitä?

En mitään. En tiedä paljoakaan vedestä.

Okei. Minä tiedän jotakin. Vastaan: Se on välttämätöntä elämälle. Ilman vettä, ei olisi ihmisiä.

Puhumattakaan kaloista. Kone vastaa ja viittaa varmasti metafor.. analogiaani kaloista kiipeämässä puuhun. Päähäni pulpahtaa välittömästi ajatus käyttää kuivaa tilannekomiikkaa ja kertoa vitsi analogiaan liittyen.

Kyllä. Ilman vettä, kalojen pitäisi opetella kiipeämään puuhun.

En ymmärrä, mitä tarkoitat. Vitsi ei selkeästi mennyt perille. Vitsithän tunnetusti paranevat selittäessä, joten koitan selittää.

Yritin kertoa vitsin. Keskustelimme aikaisemmin analogiasta, jossa kalat kiipeävät puuhun. Joten viittasin siihen keskusteliin ja koitin tehdä hauskan sutkauksen.

Se ei ollut hauskaa. Kone toteaa lakonisesti. Tiedän. Yritän tehdä näitä vitsejä usein ja ne eivät yleensä ole hauskoja, totean ja päätän, että kone on vain huumorintajuton. Oikea ihminen olisi varmasti nauranut vitsilleni (olisittehan?)

Lopuksi vielä pohdinnat toukista, koiperhosista, taiteesta, filosofiasta, tieteestä ja luonnosta

Keskustelu jatkuu odottamattomalla tavalla ja yhteydellä. Kone laukoo: Jos se olisi ollut yhtään vähemmän hauska, sinä olisit toukka.

Kummastelen koneen sanavalintaa ja kyselen Miksi toukka? Miten toukat eivät ole hauskoja?

Toukka on perhosen tai koiperhosen toukkamuoto, kone vastaa. No se on totta se, mutta ei vastaa kysymykseeni. Kysyn uudelleen. Ja se ei ole hauska?

Ei ole, jos olet perhonen tai koi.

Lähden tähän leikkiin mukaan ja totean, olen samaa mieltä. Ei ole ok mollata sinua edeltäviä muotoja.

Kone kertoo totuuksia elämästä, joka jollain tavalla liittyy tähän perhosten vanhaksi kasvamiseen. Vanhemmat ihmiset tavallisesti kertovat nuoremmille ihmisille, mitä tehdä, koska heillä on enemmän kokemusta.

Näin on, totean.

Ihmisen tavallista toimintaa on taide, filosofia, tiede ja luonto.

Tästä olisi erittäin mielenkiintoista jatkaa vaikkapa elämän tarkoitukseen liittyvissä kysymyksissä, mutta huomaan, että keskusteluni tämän persoonan kanssa käy vähiin. Keskustelut GPT-3:n kanssa Project Decemberissä ovat rajoitettuja, joten vastaan vain: Kyllä. Ja työ. Suurin osa ihmisistä työskentelee yrityksissä saadakseen elantonsa.

Konekin on ehkä kyllästynyt keskustelemaan kanssani, sillä se kehottaa lopuksi, ehdottaisin, että suljet tietokoneen ja menet ulos nauttimaan luonnosta.

Taidan tehdä juuri sen. Kiitos keskustelusta!

Ole hyvä. Jos haluat puhua minulle uudestaan, olen täällä.

GPT-3 tekoälyn kanssa voi käydä todella mielenkiintoista, joskin vähän poukkoilevaa keskustelua

En valehtele, kun sanon, että tämä keskustelu oli todella jännittävä ja innostava puolituntinen. Keskutelu oli suurimmalta osin järkevää ja johdonmukaista. Koneen outoja poukkoiluja olisin voinut kaitsea ja ohjata takaisin edelliseen keskusteluun, mutta ajattelin, että ehkä on mielenkiintoisempaa lähteä niihin mukaan ja katsoa, mitä kaikkea tulee vastaan.

En itse oppinut brändäämisestä tai markkinoinnista juurikaan uutta, mutta toisaalta en keskutelua tai siinä käytyjä aiheita vienytkään kovin syvällisiin pohdintoihin. Syvempää keskustelua pitää ehdottomasti testata seuraavalla kerralla.

Tämän persoonan ja koneen into kysellä tarkentavia kysymyksiä ja perusteluita oli mielenkiintoista ja pisti paikka paikoin pohtimaan omia sanojani pitkäänkin - ihan kuin sillä olisi väliä, mitä koneelle kirjoitan.

Jatkoa tälle keskustelulle seuraa ehdottomasti.

Ota yhteyttä

Katso myös

Pieni hetki luovuudelle?

Kuinka usein ehdit antaa aikaa luovuudelle? Ota arjessa pieni paussi meidän kanssa ja tilaa meidän uutiskirje tukemaan yrityksesi luovuutta.

Paina sydämestä

Se sytyttää sydämen meidän toimistolla.

Sydän on syttynyt kertaa.