Kyllähän kaikki tietävät

Jokainen on kokenut sen tunteen, kun ei oikeastaan ymmärrä mistä nyt puhutaan. Pieni hiki tuntuu kohoavan otsalle, kun sanat sinällään ovat ymmärrettäviä, mutta niiden varsinainen viesti ei suostu aukeamaan. Kyse voi olla vieraista termeistä, epäselvästä lähtötilanteesta tai tuntemattomasta prosessista. Erityisen ikävältä tuntuu, jos käy ilmi, että sinulta myös odotetaan nyt jotain, mutta et oikein tiedä mitä. Jos tällainen olo tulee viestinnän, vaikkapa verkkosivujen, äärellä, niin hyvin harva jää selvittämään epäselvyyttä.

Meitä kaikkia ympäröi niin suuri määrä viestejä, että vähänkin epäselvät tapaukset hylätään heti. Jos sivusto ei pysty nopeasti tarjoamaan tietä mielenkiintoisen ja tarpeellisen tiedon luo, klikuttelee ihminen nopeasti eteenpäin taakseen katsomatta. Jos video ei nappaa kiinni alkusekunneillaan, skrollaa ihminen somevirtaa saman tien eteenpäin. Olennainen ja kiinnostava on saatava ymmärretysti esille mahdollisimman nopeasti.

Tärkeyden tärkeys

Yhden sortin ymmärtämättömyyttä on se, jos viestin vastaanottaja ei ymmärrä asian koskevan häntä itseään. Tämä lienee se yleisin muoto tätä viestinnän virhettä. Kun organisaatiossa tiedetään asian tärkeys ihmiselle, niin helposti otetaan annettuna, että myös ihminen ymmärtää asian koskevan itseään. Mutta ei se todellakaan niin mene. Se tärkeys on muistettava kertoa, ei kuitenkaan käskevästi tai holhoavasti. Houkuttelu on paras tapa.

Toki jälleen on nostettava esiin mahdollisuus viestinnän onnistumisesta nimenomaan sääntöjä rikkomalla. Se tapahtuu kertomalla riittävästi, mutta ei liikaa. Elokuvien trailerit ovat tämän taiteenlajin huipulla. Minuutissa, kahdessa pitää kertoa elokuvasta tarpeeksi, mutta vain sen verran, että uteliaisuus kasvaa mahdollisimman suureksi. Asiapitoisempien seikkojen viestinnässä tämä on toki hankalaa.

Kriisiviestinnän erityispiirteitä

Kriisiviestinnässä asenne, “että kyllähän kaikki tietävät, että olemme vastuullisia, tarkoitamme hyvää ja tähän tilanteeseen johtivat ymmärrettävät syyt” tietää suuria hankaluuksia. On paitsi kerrottava asioita perusteellisesti, myös pyrittävä todistamaan väittämät. Eikä sitäkään kannata ihan heti ensimmäiseksi tehdä, vaan ensimmäisenä vastataan tunteeseen, joka kriisissä heijastuu organisaatioon. Sen jälkeen voidaan siirtyä enempi asiaan. Asioilla on aina syynsä ja vaikka ne olisivat itselle itsestäänselviä, niin kannattaa tarkistaa onko tosiaan näin.

Helppo tapa lisätä ymmärryksen määrää on tarjota mahdollisuuksia lisätietoon. Verkossa toimivat linkit erinomaisesti ja palvelevat hyvin, jos joku kaipaa lisätietoa.

Tämä oli ainakin tällä kertaa viimeinen viestinnän virheitä käsittelevä blogimerkintä. Seuraavaksi sukellamme tutkimaan sitä, miten löytää sitä kallisarvoista mielenkiintoisuutta oman organisaation toiminnasta.

LISÄÄ BLOGEJA