Mediamaisema murroksessa – Nopeus

Nopean viestintäympäristön mahdollisuuksia ja armottomuutta

Tästä ei ole kovinkaan kauaa, kun ajantasaista tiedonvälitystä oli lukea eilen lehteen kirjoitettuja juttuja toissapäivänä tapahtuneista asioista. Tarjolla oleva tieto oli nykykatsannossa joko vanhaa tai sitten sen saanti oli sidottu aikaan. Radiouutiset oli internetiä edeltävän ajan ajantasaisin tietoväylä, mutta kuultavissa vain tasatunnein. Nyt mediat kilpailevat siitä, kuka niistä saa nopeimmin uutisen verkkoon ja paperiset lehdet keskittyvät yhä useammin hitaampiin tiedon muotoihin, kuten taustoitukseen ja analyysiin. Sosiaalisessa mediassa tieto kiitää ja hiivamieli kohottaa kohut silmänräpäyksessä. Viestintäympäristön nopeus on haastaa kovalla kädellä niin ihmiset kuin varsinkin organisaatiot sopeutumaan uuteen tempoon.

Nopeita uhkia, nopeita mahdollisuuksia

Tiedon, oli se sitten totta tai ei, nopeassa leviämisessä on sisäänrakennettuna vaatimus reagoida siihen nopeasti. Tämä koskee niin myönteisiä kuin kielteisiä tilanteita. Kyky seurata, valikoida ja käsitellä informaatiota on tarpeellinen kyky kaikille organisaatioille. Olennaista on kyky havaita, mihin tietoon organisaatioon olisi pystyttävä reagoimaan tavalla tai toisella.

Kysymys voi olla tilaisuudesta, jossa jokin julkiseen keskusteluun noussut teema voi toimia yrityksen myynnin ja markkinoinnin tukena. Mutta siihenkin on reagoitava nopeasti, sillä uudet aiheet hautaavat vanhat alleen nopeasti. Tämä vaatii hereillä oloa ja heittäytymiskykyä.

Valmistautuminen antaa iskunkestävyyttä

Toisaalta myös kriisiviestintätilanteet ovat nekin muuttuneet äärimmäisen nopeiksi ja tilanteet voivat eskaloitua vain siksi, ettei niihin pystytä reagoimaan tarpeeksi nopeasti. Eivätkä kriisit kunnioita virka-aikaa tai viikonloppua. Ehdottomana edellytyksenä tällaisista tilanteista selviämiseen on se, että organisaatiolla on jo valmiina hallussaan välineet ja yleisöt, joille voi viestiä. Twitteriä ei kannata opetella käyttämään mainekriisin keskellä eikä Facebook-tykkääjiä voi kerätä kohun kuohuessa.

Organisaation analysointikyky ja päätöksenteon nopeus ovat avainasemissa pärjäämiseen tässä nopeasti ympärillä viuhuvien viestien maailmassa. Ensimmäiseksi on päätettävä tarttua näihin mahdollisuuksiin, sen jälkeen kehitettävät välineet ja kyvyt päätöksenteko-oikeuksineen. Parhaimmillaan koko organisaatio on mukana keräämässä, luokittelemassa ja jakamassa informaatiota. Tämä paitsi luo mahdollisuuksia, myös antaa iskunkestävyyttä, jota ilman pienetkin vastoinkäymiset voivat tehdä pahaa jälkeä.