Mielenkiintoi­suuden ongelma

Pitäisi päivittää jotain mielenkiintoista firman Facebookiin. Pitäisi keksiä jotain mielenkiintoista lehtimainokseen. Pitäisi keksiä jotain mielenkiintoista myyntipreseen. Pitäisi olla mielenkiintoinen aina ja kaikkialla. Helpommin sanottu kuin tehty. Mielenkiintoisuuden löytämiseen on kuitenkin konsteja ja tämä blogisarja käy läpi erilaisia tapoja olla mielenkiintoinen.

Ilman mielenkiintoisuutta ei viesti mene perille, vaikka asia olisi kuinka tärkeä. Osa haasteesta on siinä, että nyt ihmisen huomiota tavoittelee aivan valtava määrä viestejä, joista jokainen yrittää olla mielenkiintoinen. Tämä kilpahuuto näkyy muun muassa median klikkiotsikoissa ja mainosten ylilyövissä tehokeinoissa.

Liian pitkälle mennyt potkaisee takaisin

Mielenkiintoa sinällään on helppoa herättää olemalla räikeä, raivostuttava tai ylipäätään provosoiva. Mutta sellainen viestintä ei yleensä tue organisaation tavoitteita. Liian pitkälle mennyt provosointi aiheuttaa tasaisin väliajoin imagokriisejä, joissa huomiota piisaa, muttei halutunlaista.

Mielenkiintoisuus on ennen kaikkea vastaanottajan päätettävissä oleva asia. Siksi asiakaslähtöisyys, tai miksi vastaanottajan tarpeista lähtevää toimintaa haluaakin kutsua, on ainoa oikea tapa lähestyä asiaa. Tämä näkökulma sisältää myös sen tosielämän karvaisen lain, että meitä kiinnostavat eri asiat. Pitää siis tietää, kenet haluaa tavoittaa valitessaan mielenkiintoisuutta.

Jokaisen tämän sarjan blogimerkinnän lopussa on linkki musiikkikappaleeseen, joka avaa tekstin teemaa. Liikkeelle lähdetään Heikki Kinnusen kappaleella vuodelta 1985, “Eikö olekin mielenkiintoista”.

LISÄÄ BLOGEJA