Tämä on lisäosa aiemmin blogissa ilmestyneeseen Viestinnän virheet -sarjaan. Korona oli Tovarin blogissa ensimmäisen kerran esillä tammikuun lopussa. Siitä tuntuu […]
Blogisarjamme Viestinnän virheiden viimeinen osa käsittelee sitä, kuinka hankalaa on viestiä itselle liian tutuista aiheista. Perin inhimillinen viestinnän virhe on olettaa liikaa muiden tietämisestä.
Se kaikkein mielenkiintoisin ihminen on aina minä itse ja muut tulevat kaukaa perästä. Viestinnässä tämä lähtökohta on merkittävä sekä uhkana että mahdollisuutena.
Viestintä on toimivaa, kun siinä on läsnä mahdollisuus vuoropuheluun. Loppuun asti hiottu herättää harvemmin tunteita, ainakaan ajatustenvaihtoon asti. Virheissä voi olla myös mahdollisuus tehdä toimivaa viestintää.
Tyhjää puhuva viestintä ei ehkä tee vahinkoa, mutta ei sillä mitään saavutakaan. Blogisarjassamme Viestinnän virheistä mietitään tänään, mitä tapahtuu, jos määrä asetetaan laadun edelle.
Jos viestintää tehdään vain kurinalaisesti kulmahuoneesta, jää vähintäänkin valtava määrä mahdollisuuksia käyttämättä.
Väitetään, että virheistä oppii, omista ja muiden. Siksi sukellamme Tovarin blogin uudessa sarjassa viestinnän virheisiin. Ei syytellen, mutta kenties ajattelemisen aihetta antaen.